Vihdoinkin

Jo vuodesta 2012 olen yrittänyt saada viimeistä sertiä Julialle ja nyt vihdoin yhdeksännellä kerralla tärppäsi. Olin jo puolitoista vuotta sitten luopunut toivosta, mutta sitten Anne T soitti, että Jos Dekker on tulossa Seinäjoen näyttelyyn arvostelemaan kooikerit. Julia pärjäsi tällä tuomarilla hienosti vuonna 2010 Ruotsin erikoisnäyttelyssä ja lupasin silloin, että tuolle tuomarille haluan viedä Julian vielä uudelleen.
Näyttely tehtiin päiväreissuna ja isäni oli mulla kuskina. Aaamulla ennen reissua hän vaihtoi autooni nastarenkaat ja hyvä, että vaihtoi. Matkan varrelle osui todella liukkaita pätkiä. No nyt on yli 10 astetta lämmintä. Kehä oli melkein tunnin myöhässä eli hyvissä ajoin olimme paikalla. Julian kanssa sertistä oli kisaamassa neljä narttua, joista Roosnell "Iita" (Keiran lapsenlapsi) sai heti nuorten luokassa erin ja sa:n. Avoimessa luokassa Julia oli ainoa, joka sai erin ja sai sitten sen himoitun sa:n myös. Iitan ja Julian lisäksi parasnarttukehään pääsi veteraaneista Orry. Tuomari piti loppuun asti juoksu- ja seisotusjärjestyksen ennallaan eli me siinä keskimmäisinä. Yritin vaan tsemata itseni siihen, että esitän koiraa loppuun asti ja voi sitä riemua, kun tuomari tuli eteemme nostaen yhden sormen ja sanoen "number one". Ei varmasti jäänyt keltään huomioimatta kuinka onnellinen olin. Jotenkin Julialla ja tuomarilla synkkasi tosi hyvin. Julia oli pöydällä rento ja ihan ryntäsi kohti tuomaria, kun hän halusi vielä katsoa ilmettä. Ja tuo tyttö liikkui kuin unelma.
Tässä tämä arvokastakin arvokkaampi ruusuke, jonka perässä on ajeltu mm. Savitaipaleelle, Sulkavalle ja Lohjalle :)

Eilen olin vuorossa Geean ensimmäinen pentunäyttely ja siellä vierähtikin monta tuntia. Kooikerinpentuja oli ilmoitettu neljä, yksi uros ja kolme narttua. Kaikki olivat pikkupennuissa. Geea esiintyi hienosti ja oli ainoa, joka sai kunniapalkinnon ja oli sitten rop-pentu. Isosta kehästä ei odotetusti menestystä tullut, mutta hyvää treeniä sekin oli. Geea jaksoi noin nuoreksi pennuksi hienosti rankan päivän ja oli niin rentona hälyisessä paikassa. Edes kovaääniset kuulutukset eivät olleet ongelma niin kuin oli monelle pennulle.

rop-pentu

kokoomakehässä

Milan kanssa jatkuvat näyttelyharkat tällä viikolla Orimattilassa.

Anne

Potilas

Milalle iski lauantai-illalla ärhäkkä ripuli. Yö meni kuitenkin aika rauhallisesti ja matolta löytyi muutama vesiripuliläikkä. En antanut Milalle aamulla ruokaa ja otin sitten tyhmänä sen lenkille mukaan, kun halusi lähteä. Lenkin jälkeen keitin riisiä ja annoin vain sitä keitinlientä, johon lisäsin mauksi vähän jauhelikeitostani lientä ja tehobaktia. Mila joi liemen ja alkoi nukkumaan. Muutaman tunnin kuluttua eivät takajalat kantaneet, mutta neste oli pysynyt sisällä ja joi myös lisää.
Iltapäivällä kannoin Milan ulos ja se pissasi normaalisti. Nyt lisäsin liemeen Inupekt Fortea ja Canicuria.
Mila olisi halunnut lähteä iltalenkille, mutta en tietenkään ottanut sitä mukaan. Kun tulimme takaisin kotiin, oli Mila pystynyt hyppäämään sohvalle ja odotti meitä selkänojalla. Yöksi annoin vielä yhden juoma-annoksen. Päätin, että tänään on vietävä eläinlääkäriin ellei kunto ole parantunut.
Kun tulin aamulla yläkerrasta, oli vastassa kolme iloista koiraa. Mila oli ihan oma itsensä. Annoin vähän riisiä, lientä ja muutaman eläinlääkäristä ostetun nappulan, joita Julia söi pääsiäisenä sairautensa jälkeen.
Mila söi ja lähti ihan normaalisti lenkille. Lenkin jälkeen on ollut ihana katsoa kuinka se nukkuu rennosti selällään ja haki jo lelunkin.
Kuulin, että viereisellä kadulla asuva koira on myös ollut kovassa ripulissa.
Muuten viime viikko oli hyvin rauhallinen. Mila ja Julia kävivät normaaleissa agilityharkoissa. Torstaina Mila ja Geea kävivät näyttelykoulutuksessa Orimattilassa ja sinne menemme vielä muutaman kerran uudestaankin.
Anne

Synttärisankari

Keira (Bullbenz Kooi Uma Geri) täyttää tänään 8-vuotta eli näyttelyiden osalta on nyt veteraani.
Keira on itsenäinen, itsepäinen ja todella persoonallinen koira. Se on muuttanut elämääni enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa.
Olen saanut monta uutta ystävää ja ison joukon kavereita sekä oppinut ja opetellut paljon uusia asioita. Olen oppinut kasvatustyötä, uskaltautunut ajamaan autolla ulkomailla ja opetellut ajamaan asuntoautoa. Uskallan nykyään puhua englantia ja ruotsia pelkäämättä sitä kuinka pieleen kielioppi menee.
 Harrastuksia meillä ei ole oikeastaan muuta kuin agility ja näyttelyt. Jos minulla ei olisi koiraa, en viitsisi liikkua senkään vertaa kuin nyt eli terveydentilanikin on parempi Keiran ja sen lasten Julian ja Milan ansiosta. Toki noi eläimet saavat verenpaineen välillä nousemaan tempauksillaan ja koti ei ole siisti kuin tunnin siivouksen jälkeen. Koirat pitää hoitaa vaikka olisi kipeä tai sää ihan kamala.
Keira on kennelini kanatanarttu ja ystäväni sanoin se on todellinen "hedelmällisyysjumalatar". Pentuja sillä on kolmesta pentueesta 23 ja lapsenlapsiakin jo yli 20. Yksi pentu asuu USA:ssa ja lapsenlapsi Englannissa.

Näyttelyt alkoivat nolosti, kun Keira sai tyydyttävän, mutta sen jälkeen onkin sitten mennyt paremmin. Titteleitä on ihan kiva rivi ja ulkomailla on käyty. Keira on ollut kehässä jopa Englannin Cruftsissa. Hollantiin Keira ei ole päässyt, kun oli kaksi vuotta sitten kipeänä. Itse olen käynyt rodun kotimaassa erikoisnäyttelyssä kaksi kertaa.

Agilityssä Keira on yhtä sertiä vaille valio ja sellaiseksi varmaan jääkin. Harjoittelemme korkeintaan kerran viikossa ja olenkin sanonut meidän olevan sunnuntaiharrastajia. Kaksi kertaa Keira on kisannut agilityä Ruotsissa. Tänä vuonna Keira on kuitenkin osallistunut Suomen mestaruuskisoissa sekä joukkue- että yksilökisaan sekä senioireiden sm-kisaan. Agirodussa ja piirinmestaruuskisoissa on tullut joukkuemenestystä. Ensi vuodelle on osallistusmisoikeus sekä sm-kisoihin että mm-karsintoihin. Kuva: Tytti Käyhkö

Suuri kiitos Anne ja Jari Tryggille, että myitte minulle Keiran. Anne on suurelta osin vaikuttanut tähän maailmankuvani avartumiseen :) Hänen kanssaan olemme tehneet suurimman osan koirareissuistani ulkomaille ja menestys ei ole ollut meille se pääasia vaan uusien asioiden kokeminen. Anne on ollut suurena apuna jalostustyössäni ja hän on ollut pääkätilönä kaikissa synnytyksissä.
Kiitos myös Outi ja Pia sekä muut ystävät ja kasvatinomistajat! Teidän kanssanne on ilo tehdä yhteistyötä.
Anne

Terve tyttö

Toivottavasti myös Kennelliiton mukaan, kun sieltä suunnalta on mun kasvattien kuvauksista tullut epämieluisia yllätyksiä viime aikoina. No Mila kävi tänään joukkotarkastuksessa Lahdessa ja kuvat otettiin lonkista, kyynäristä virallisina ja selkäkuva epävirallisena. Toinen lonkka oli hiukan tiiviimpi kuin toinen, mutta hyvältä näyttivät molemmat. Eläinlääkäri selitti tosi hyvin kuvat ja muutenkin kaikki toiminta oli hyvin kiireetöntä ja tosi ystävällistä. Ja hintahan on huomattavasti edullisempi kuin se, että vie vain yhden koiran kuvattavaksi. Mila sai herätyspiikinkin, mutta jouduin kantamaan sen parkkipaikalle, joka ei ollut ihan vieressä. Onneksi ei ole tuon suuremmasta koirasta kyse. Mila on kyllä läskistynyt, sillä painoa oli 9,75 kiloa. Osasivat laittaa Milalle ihan oikean värisen peitteenkin :)

Mila ja Geea kävivät taas eilen näyttelyharkoissa ja molemmat olivat yllättävän rentoina pöydällä ja liikkuivatkin nätisti. Edelleenkään Mila ei tykkää, että joku tulee sen luokse, kun se on maassa.
Keskiviikkona saimme agilityssä oikein tehotreenin. Mullahan on kahdelle koiralle harkkapaikka ja yleensä Mila käyttää toisen paikan sekä Keira ja Julia vähän vaihtelevasti toisen paikan. Nyt Milan ryhmässä ei ollut ketään muita eli mä harkkasin tunnin aikana kaikilla kolmella koiralla. Kaikki ovat niin erilaisia ohjattavia ja oma flunssakaan ei ole vielä kokonaan parantunut, että oli siinä haastetta. Mila yllätti kepeillä, sillä kepit olivat osana rata ja vain pari ohjuria oli paikoillaan. Ekassa ja vikassa välissä ei ollut ohjuria ja Milahan pujotteli ja vauhtikin oli hyvä. Palkkakin oli vasta seuraavaan esteen takana.
Anne

Harkkaa

Perjantaina Mila ja Geea kävivät treenaamassa Renkomäen hallilla näyttelykäyttäytymistä. Geea ei yhtään arastellut kaikuvaa hallia, ilmeisesti Milan seura teki hyvää.
Eilen "harkkasin" Keiran kanssa kaksi starttia Janakalassa agilityä eli molemmilta hylätyt tulokset. Ekalla radalla en ohjannut koiraa ja sehän meni minne huvitti. Toisella radalla yritin terästäytyä ja rata oli muuten ihan hyvä, mutta Keira tuli ohi keinusta ja otti sitten väärän esteen.
Yritän nyt pitää vähän taukoa kisaamisesta, kun elokuun puolivälistä alkaen kisoja on ollut varmaan jo ihan liikaa meille molemmille.
Tänään kaikki nartut osallistuivat pieneen hevosmaneesissa pidettyyn mätsäriin. Kaikki sijoittuivat ja Mila oli BIS3.
Mätsärin jälkeen yritimme ottaa vähän kuvia ja Geea pääsi hetkeksi riehumaan Milan kanssa.

Anne

Tärkeysjärjestys

Agility ja näyttelyt ovat minulle tärkeitä, mutta kaikkein tärkeintä on se koira elämässäni. Tutun kooikerin tapaturmainen kuolema herätti minut taas tajuamaan tämän tärkeysjärjestyksen. Voimia perheelle ja toivottavasti toinen löytyy terveenä. Juuri luin Facebookista, että toinen koira on löytynyt terveenä, ihanaa.
Olen tuskaillut, kun Milasta ei kasvanutkaan kaunis sertinkerääjä näyttelyissä, vaikka muut samanikäiset ja nuoremmat koirat tuntuvat kahmivan menestystä. Noin vuosi sitten Mila teki pelottavan karkureissunsa ja silloin kävin "kauppaa" ylempien voimien kanssa eli jos vain Mila saadaan ehjänä kotiin, ei haittaa, vaikkei koskaan menesty näyttelyssä. Mila tuli kotiin eikä sen jälkeen ole menestynyt näyttelyssä. Jostain mielenhäiriöstä ilmoitin Milan ensi sunnuntaille Kokkolan näyttelyyn, mutta se näyttely jää nyt kyllä käymättä. Olen ollut nyt jo reilun viikon kovassa kurkkukivussa, yskässä ja nuhassa eli en todellakaan lähde noin pitkälle reissulle.
Keira ottaa Janakkalassa lauantaina kaksi starttia, jos jaksan lähteä.
Vajaa kaksi viikkoa sitten Liedossa järjestettiin ensimmäiset viralliset junioreiden, senioireiden ja parakisaajien SM-kilpailut. Sain Outin houkuteltua mukaan. Lähdimme reissuun lauantaina asuntoautolla ja jätimme nuorison hoitoon eli mukana koirista vain Keira ja Fico. Lauantaina meillä oli kaksi virallista starttia ja hienostihan ne menivät, kaikista tuli nolla ja sijoituksetkin mollemmilla radoilla Keira viides ja Fico kuudes.
Menimme illalla Turkuun syömään ja vähän tutustumaan iltaelämään. Keira ja Fico päivystivät asuntoautossa ja olivat olleet vissiin tosi suloisia siellä kuskin ja apumiehen paikalla, kun tuulilasinpyykijään oli laitettu hieno auringonkukka :)
Yö sujui rauhallisesti ja kisathan meillä olivat vasta iltapäivällä. Fico sai ekalta radalta vitosen ja Keira tuli ohi viimeisestä keppivälistä enkä sitä korjannut eli hyl. Fico hyllytti toisen radan ja Keira teki ihan kivan nollan. Toivottavasti kisajärjestäjät oppivat, että ei kannata järjestää samalle päivälle virallisia kisoja vaan keskittyä tähän arvokisaan. Päivä venyi niin pitkäksi, että olin kotona vasta vähän ennen puolta yötä.
Maggien Suvi jyräsi junioreissa lainakoirilla voittaen mestaruuden sekä makseissa että mineissä. Onnea vielä Suvi! Hyvin sä ohjaat.
Maggien lonkat tulivat Kennelliitosta C:nä takaisin, kyynäreet nollat. Nita kävi myös terveystarkastuksessa ja kaikki kunnossa, lonkat B:t.
Lennin selkälausunto ei näy vieläkään Kennelliitossa. Diagnoosi on kuitenkin välimuotoinen lanne-ristinikama LTV3. Kyynäreet tulivat aivan  käsittämättömästä syystä kakkosena. Kyynäreet ovat kunnossa, mutta niissä saattaa olla joku irtopala, jonka toteaminen vaatiin uuden tarkemman tutkimuksen. Ja näitä tarkempia Kennelliiton hyväksymiä laitteita on vain muutama koko Suomessa. Ennen tällaista ei olisi voitu Kennelliitossa edes nähdä, mutta laitteet ovat niin tarkat nykyään. Kuitenkaan sielläkään ei oltu varmoja noista irtopaloista. Lenni on kuitenkin terve ja harrastaa taas agiliytäkin ja Mari varmasti osaa harrastaa koiran ehdoilla ja jos jotain oireita ilmenee, tilanne on sitten uudelleen mietittävä.
Tähän loppuun vielä Suomisen Kaisan ATT:n kisoissa ottamia kuvia. Kiitos Kaisa!

PALJON ONNEA FIDO JA KODA, JOTKA TÄYTTÄVÄT TÄNÄÄN 8-VUOTTA!

 Anne