Edellisessä kirjoituksessa O-pennut olivat vasta syntyneet ja tänään täyttävät 8-viikkoa. Tänään Lucky (mun lellipentu:)) muuttaa Lennin kaveriksi Raisioon. Huomenna ja ensi keskiviikkona lähtevät Choco ja Osku omiin kotiinsa. Sisu-mammanpoika jää Nitan iloksi kotiin.
O-pentujen synnytyksestä meni 11 päivää, kun kutsu kävi Raumalle. Oorbellen Maggie synnytti Bullbenz-kenneliin kolme komeaa urosta ja neljä kaunista narttua hyvin helposti. Olin Annen luona synnytyksessä apuna muistaakseni viidettä kertaa ja aina siellä on synnytetty yöllä. Maggie alkoi hoitaa pentuja hienosti eikä sitä yhtään ahdistanut Annen ja minun hääräminen siinä ympärillä.
 | |
| Bullbenz-pennut |
Pääsiäisenä Keira lähti juoksuevakkoon Neean mukana Polvijärvelle mökille. Me muut haimme Pian, Noan ja Matin kyytiin ja matkasimme Turkuun pariksi vuorokaudeksi. Julia ja Matti kisasivat agilityä neljän startin verran, mutta tuloksilla ei juhlittu. Liukastelimme lenkillä, söimme hyvin, joimme hyvin vähän, tutustuimme Turkuun ja varsinkin tapasimme kooikereita.
 | |
| Turunlinna |
 | |
| Ruissalossa |
Lauantaina kävimme moikkaamassa Milan Ruska-pentua, joka olikin aivan ihastuttava tapaus. Ruska rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta kasvattaja sai vielä vähän extrahuomiota. Milaa ei pentunsa kiinnostanut enää muuta kuin sen verran, että piti lapsiparka alistaa. Kovasti ovat samannäköisiä keskenään.
 | ||
| Oorbellen Nancy "Ruska" ja Mila |
Sunnuntaina kävimme katsomassa Nitan poikanelikkoa. Nita antoi myös minulle kiitettäväti huomiota. Pojat olivat hyvinsyöneennäköisiä ja ihania.
 | |
| Oorbellen Oot |
Kisojen jälkeen ajoimme vielä Marttilaan herkuttelemaan Mariannen ja Pentin luokse ja tapaamaan kolmiviikkoisia Onnelin pentuja. Orson on näiden pentujen isoisä. Onneli antoi meidän hienosti tutustua lapsiinsa, vaikka sielläkin kasvattini yritti viedä kaiken huomion. Ihanaa, että kasvatit vielä muistavat minut.
 | |
| Lucky Nana's pennut |
 | |
| Orson |
Seuraavana viikonloppuna pyörähdin Lahti KV:ssä katsomassa kooikerkehän. Mila aloitti neljän kerran agilitykurssin uudessa paikassa ja yllättävän hyvin meillä on sujunut, vaikka osa kerroista onkin pitänyt harkata juoksuhousut jalassa. Keira kävi uusien näyttelytuomareiden koekoirana viiden muun kooikerin kanssa. Edellisenä päivänä Geea ja Koda olivat koulutuskoirina.
Puolivälissä huhtikuuta hain Neean Lahdesta ja Nannan Helsingistä ja ajelimme Turkuun. Kävimme tervehtimässä taas Nitan pentuja. Nyt Nita ei olisi antanut minun tutustua ollenkaan lapsiinsa. Se oli niin innoissaan minun tapaamisestani, että änki koko ajan minun ja pentujen väliin rapstutettavaksi. Oikein huvitti kuinka mammakoira onkin niin lapsellinen vielä :) Pojat olivat edelleen ihania, mutta ei ole minkäänlaista pentukuumetta.
Kävimme äitini luona ja menimme yöksi Nannan luokse Helsinkiin. Sunnuntaina Julia kisasi JAU:n uudessa hallissa pari starttia. Piha oli vielä keskeneräinen ja kurainen, mutta halli oli tosi kiva. Julian virheet voi laittaa ohjaajan piikkiin ja positiivista oli se, että Julia oli joissain kohdissa nopeampi kuin osasin odottaa.
Viime viikonloppuna Geea ja Mila kävivät mätsärissä. Mila hössötti ihan liikaa eli huomasi, ettei oltu harjoiteltu pitkään aikaan mitään näyttelyihin liittyvää. Milalle sininen ja Geea punaisten neljäs. Keskiviikkona kävimme samalla porukalla Korkeavireen näyttelyharkoissa ja saimme hyviä neuvoja. Mila on ilmoitettu toukokuun viimeisestä viikonlopusta alkaen moneen näyttelyyn eli pitää käydä vielä harkkaamassa parissa mätsärissä.
Erikoisnäyttelyn ilmoaika päättyi eilen. Näyttelyjutut pyörivät mielessä melkein yötä päivää eli olisi tarpeen osata olla stressaamatta liikaa. No minkäs sitä luonteelleen voi. Ensi kuun puolivälissä tulee kunnon irtiotto, kun lähden Outin kanssa viikoksi etelään. Muitakin ulkomaan reissuja on tiedossa ja niitä tehdään vähän uudempien ystävien kanssa. Toivottavasti kiva kesä on tulossa.
Päätimme Outin kanssa astuttaa Geean seuraavasta juoksusta, jota odotamme heinäkuun loppupuolelle. Urokseksi olemme valinneet Matin (Oorbellen Matt). Koirat ovat tunteneet toisensa siitä asti, kun Geea muutti Suomeen ja hyvin tulevat juttuun. Juoksuinen narttu onkin sitten aina ihan luku sinänsä, mutta toivotaan parasta.
Lenni on noussut agilityn kakkosluokkaan, Onnea Mari!
Anne
